Tarvitsen ympärilleni suurta liikettä.
Lähelleni jotain niin kaunista, että siihen aina palaa.
Kaukaisuudessa uudet mahdollisuudet. Aina olemassa.
Elää kuplassa josta voi astua ulos vääntelehtivään maailmaan.
Ja palata takaisin turvaan. Luokse.
Maanantai menettelee. Tiistaisin on jo kivaa niin kuin keskiviikkona. Torstai on huikentelevainen ja perjantai tuo taas lisäboostia. Mutta jos joutuu venyttämään lauantaille, alkaa iholta karista viimeisetkin rippeet energian kosketuksesta, lämmöstä, tunteesta. Sunnuntaina on jo ihan kylmää, painavaa. Ikävä. Sellaisen sunnuntain jälkeen maanantai jatkaa alamäkeä. Iholla on asiaa. Tiistaina se uskaltaa jo vähän vihjaista. Keskiviikkona sen voi kuulla jos musiikki ei soi. Torstaina se alkaa korottaa ääntä. Perjantaina olisi jo parempi hankkia sille vaikka mustelma. Sinulta.